Runeberg-palkinnon valitsijaraadin puhe Porvoossa 9.12. klo 13
Julkaisuvapaa 9.12.2021 klo 13
Johanna Hulkko:
Arvoisat kuulijat, Ärade publik
Tämä on ollut ihmeellinen vuosi. Olemme raatilaiskollegoideni Camilla Lindbergin ja Vesa Rantaman kanssa lukeneet suomen ja ruotsin kielellä yhteensä 284 kirjaa 35 eri kustantajalta, käyneet yhdeksän erittäin syvällistä kirjallisuuskeskustelua ja samanaikaisesti seuranneet maailman aaltoilevaa sulkeutumista ja avautumista aitiopaikalta, kodeistamme. Meille ei olisi voinut osua parempaa vuotta raatityöhön kuin tämä outo, yksinäinen, tapahtumiltaan vaisu ja villi.
Ihmiset ovat tänä vuonna olleet kaukana ja kirjoista on tullut melkein yhtä todellisia keskustelukumppaneita kuin pihan puista ja linnuista. Useimmiten lukukaverinani oli kirjojen tarkkaa haistelemista rakastanut harmaaviiksinen koiraukkomme.
Olen lukenut saunassa, järvessä, kävelyllä, sohvalla, sängyssä, ruokapöydässä, kylässä, junassa, puussa, hiekalla, kannonnokassa, hammaspesulla, öljynporauslautalla, avaruudessa, menneessä ja tulevassa, mielikuvituksen kaukomatkoilla. Autoa ajaessani en ole lukenut, sen vannon, vaikka välillä kirjat tulivat uniin ja kieputtuivat myös todellisuuteen.
Lukemistamme kirjoista 73 % oli romaaneja, 15 % lyriikkaa ja noin 5 % sekä lyhytproosaa että kaunokirjallisia esseitä. Loput olivat sarjakuvaa, draamaa ja aforistiikkaa, ja jokunen palkintoon kuulumaton tietokirjakin päätyi meille asti. Yleisarviomme vuoden sadosta on, että Suomessa kirjoitetaan erittäin monipuolista ja laadukasta kirjallisuutta.
Suomalaisen nykykirjallisuuden juuret kurkottelevat selvästi perinteisiin hyveisiin, mutta samalla rajoja paukutellaan rohkeasti ja onnistuneesti. Tämän vuoden kirjoissa on läsnä kirjallisuuden tulevaisuus, eikä pelkästään yli ajan kurkottavina utopioina tai dystopioina vaan myös muodon ja kielen rohkeissa kokeiluissa. Ilman katsetta uuteen kirjallisuus ei muutu vaan jumahtaa harvain huviksi tai herrain höpinöiksi. Lukemissamme kirjoissa tilaa ovat alkaneet ottaa moninaiset sukupuolet, etnisyydet ja rinnakkaiset todet, siinä saa kokeilla ja jopa epäonnistua, kehittyä ja kasvaa, elää kirjailijana rohkeana ja pienenäkin.
Lukuvuosi tiivistyi ajatukseen, että kirjallisuutemme elää kehittyvässä suomessa ja suomenruotsissa, eikä meillä ole mitään hätää niin kauan kuin kirjailijamme jaksavat tekijänoikeuksia uhkaavat heikennykset ja taiteen julkisen rahoituksen kriisit. Meillä ei ole mitään hätää niin kauan kuin taiteilijamme nousevat aamuisin kulkemaan metsiä ja kaupunkikeskustojen virtsalta haisevia takakujia, tarkastelemaan ihmistä yksittäisenä ja yhtenä eläimistä, tutkimaan sukupolvien ketjuja, sotien syitä ja jälkiä.
Kun vanha koiramme lukuvuoden lopulla haudattiin, toivoin sille kahta asiaa: että eläimilläkin olisi sielu ja että sen kuolemanjälkeisyydessäkin on kirjallisuutta. Kirjallisuudettomuus on kuolema. Lopullinen loppu on se, jos kukaan ei enää kirjoita eikä lue.
Camilla Lindberg:
Ja, det har som Johanna redan sa, varit ett förunderligt år på många sätt. Jag kom med i det här arbetet för snart ett år sedan. Långt där inne i maggropen fanns det kanske inledningsvis en liten gnagande känsla som hängde ihop med farhågor om hur den finlandssvenska litteraturen skulle komma att behandlas. En stor del av den stora litterära helhet vi tagit ställning till omfattar ändå böcker som är skrivna på finska. Men ingen av mina farhågor besannades. Ingen. I vårt juryarbete har litteraturen fått stå i centrum, inte armbågar, språkpolitik eller språktillhörighet.
Och i den mån språket diskuterats, har det varit utifrån en förundran över hur ett språk som inte är det egna modersmålet kan vidga läsupplevelsen ytterligare, och inrymma så många nya nyanser.
För mig personligen har det varit glädjande att se hur kvalitativ den finlandssvenska litteraturen är, hur stort intresse den väcker, och hur väl den står sig sida vid sida med landets övriga litteratur.
Det har stärkt allas vår uppfattning om betydelsen av att den litteratur som produceras i vårt land, också i betydligt större utsträckning än hittills, skulle finnas tillgänglig på flera språk.
Bland de finlandssvenska böckerna som nu nomineras, finns det flera som redan nu går att ta till sig på finska. De befintliga översättningarna bedömer vi att också uppfyller kvalitetskraven för en nominering, och även översättarna kan i dessa fall känna sig hedrade.
Vi är också glada att det bland den finlandssvenska nomineringarna finns en bok som sin högklassiska minimalism gör den lätt att ta till sig även om en översättning inte just nu föreligger.
Det är än en gång själva litteraturen, och dess universala språk som stått i centrum för vårt arbete.
Vesa Rantama:
Kuten Camilla sanoi, kirjallisuus on universaalia, mutta kirjallisuuspalkintoihin liittyvä uutisointi ei aina tätä huomaa.
”Kymmenen kirjaa kisaa Runeberg-palkinnosta”. Otsikko on jo helppo nähdä mielessään. Samalla kuulen korviahuumaavan pärinän, kuvittelen tukahduttavan pakokaasupilven ja ruutulipun heilahtaessa näkymättömiin nelistävät painotuotteet. Mekaanikot, me raatilaiset, olemme jo tahrineet sivut öljyisillä käpälillämme.
Onko kirjallisuusraadin työ todella laittaa kirjoja paremmuusjärjestykseen? Jos pyrkisimme ainoastaan vertailemaan teosten hyvyyttä, voisimme esimerkiksi huomata tulleemme lopputulokseen, että turkulaismiesten kirjoittamat romaanit olivat vuoden tasapainoisimpia ja hallituimpia suorituksia. Mutta kuinka kattavasti niistä koostuva kymmenikkö edustaisi tämänhetkistä tasokasta kirjallisuuttamme? Olivat turkulaiset proosapojat millaisia taikureita tahansa, vastaus on: ei kovin.
Raati ei lue kirjoja sokkona ja kulttuurisessa tyhjiössä, ja vaikka lukisikin, miten verrata laiturinnokassa kuumana kesäpäivänä luettua autofiktiota talvisen peltomaiseman läpi puksuttavassa junassa lause kerrallaan makusteltuun minimalistiseen runoon? Kuinka järjestää listaksi viime sotien sankarit, historian hämärän kulttuuriheerokset ja kuvitteelliset merkkihenkilöt?
284 kirjan joukossa on epäilemättä yhtä hyviä kuin nyt valikoimamme kymmenikkö, mutta mielestämme ei sen parempia. Osalla meistä on työ- tai ystävyyssuhteita listalle valikoituneisiin tekijöihin. Tällaisissa tapauksissa aloite teoksen nostoon on tullut muilta raatilaisilta.
Raadin työtä on paitsi käyttää mielipidevaltaa, myös välttää näkemysten perustamista pelkkään harhaan makumme objektiivisuudesta. Kun kolme asiantuntijaa kohtaa, päästään lähemmäksi lopullista totuutta kuin yhden diktaattorin mallissa – mutta matkalla aurinkoon kahdet lisäolkapäät eivät vie kovin pitkälle.
Kirjallisuuspalkintoraadin työ rinnastuukin paremmin näyttelykuraattorin kuin kymmenottelun pisteidenlaskijan hommaan. Runeberg-näyttelyn toimeksianto on vuodesta toiseen selkeä: etsikää tasokasta kotimaista nykykirjallisuutta joka lajissa ja monella kielellä. Tässä se mielestäni erottuu edukseen eräistä toisista korkean profiilin palkinnoista.
Te kymmenen kirjailijaa, jotka olette julkaisseet tänä vuonna erinomaisia kirjoja, olette suuren työnne jo tehneet. Kiitos teoksista, jotka ilahduttavat ja ihmetyttävät meitä loputtomiin. Ne ovat nyt maailmalla, vaan eivät kilpailemassa. Raatimme lista on lukijoille painokas suositus: lukekaa ainakin nämä kirjat.
Camilla Lindberg:
Ja, det är som Vesa säger. En litteraturjurys arbete påminner mera om konstkuratorns, än uppdraget att poängsätta en tiokampares prestationer.
Runebergsjuryns uppdrag har i år varit lika entydigt och klart som under tidigare år. Det handlar om att sovra fram kvalitativ inhemsk nutidslitteratur inom olika genrer och på flera språk.
Juryns lista med tio böcker är en stark rekommendation till er läsare: läs åtminstone de här böckerna!
Tack till er tio författare som har gett oss verk att både glädjas och förundras över.