Runeberg-palkinto 2023: Raadin puhe / Runebergspriset 2023: Juryns tal

Runeberg-palkintoraadin 2023 muodostivat kirjailija Johanna Hulkko, kriitikko Vesa Rantama ja kirjallisuustoimittaja Camilla Lindberg.

 

Bästa festpublik och alla vänner av god litteratur.

Arvoisa juhlaväki ja kaikki hyvän kirjallisuuden ystävät.

Det är en ära för oss tre personer som varit med i slutjuryn att snart få delge er namnet på årets vinnare av det prestigefulla Runebergspriset. Tack till Borgå stad och tidningen Uusimaa som anordnar priset. Det är många tidskrävande arrangemang som sker bakom kulisserna. Ett varmt tack går naturligtvis också till urvalsjuryn som försett oss med en bukett av mångsidig och färgsprakande litteratur inom olika genrer.

Vi i slutjuryn påbörjade vårt arbete i december förra året. Vi skulle ta ställning till tio böcker, och av dem har tre skrivits på svenska. Eftersom nomineringarna också är en form av utmärkelser, var det självfallet tio högklassiga verk som låg framför oss. Bakom oss har vi nu otaliga timmar av läsning, många timmar av tankearbete, och med oss bär vi alla långa och goda litteratursamtal som vi haft sinsemellan. Tillsammans har vi diskuterat och analyserat de nominerade verken från olika synvinklar och perspektiv. Till slut kom vi glädjande fram till ett enhälligt beslut. På slutrakan sörjde vi ändå lite över att vi endast kunde dela ut ett pris. Inte ens ett litet hederomnämnande delas ut. Det här stadfäster samtidigt Runebergsprisets betydelse för den som erhåller det.

Tack till alla tio författare för de läsupplevelser ni gett oss.

De senaste åren har präglats av världsomvälvande händelser. Samtidigt har man kunnat märka ett nyvaknat intresse för klassiker. Det är en global trend i spåren av epidemin. Det vittnar om att god litteratur är en hållbarhetsfaktor att räkna med som står sig i både onda och goda tider. Kan man kanske säga att god litteratur igen visat sig vara en form av livselixir? Genom litteraturen kan vi beröra, behandla och fördjupa riktigt svåra saker i livet. Bland de tio böckerna finns flera sådana verk som rör sig inom områden där livets smärta ges utrymme, och författarna har haft modet att inte rygga tillbaka för den. Ibland gestaltas det på ett sätt som gör läsningen nästan outhärdlig.

Till det här området hör också årets vinnare av Runebergspriset. Boken är en tidlös beskrivning som både lockar och skrämmer. Den har den förmåga som endast konsten besitter, att ta sig in och skildra människans och världens uråldriga ondska på ett sätt som gör att man överhuvudtaget förmår möta den. Författaren är en prosavirtuos vars meningar trollbinder och de går inte att förväxlas med någon annans. Det här är ett verk som skapats med stilistisk precision, och det kommer även att stå sig i tider som kommer.

 

Jatkan suomeksi siitä, mihin Camilla jäi. Kymmenen ehdokaskirjaa luettuamme ajatus kirjallisuudesta elämäneliksiirinä on todella noussut pintaan. Jos edellisenä vuonna esiraadissa toimiessamme 283 lukemaamme teosta tuntuivat paikoin perässä vedettävältä kivireeltä, nyt pääsimme nautiskelemaan näkymistä pehmustetun reen päälle, kun uusi esiraati teki raskaimman työn. Silti voittajan valitseminen oli todella haastavaa.

Näköalapaikalta tämä näyttää selkeältä: kirjallisuudella on kirkas ja monipuolinen rooli yhteiskunnassa. Se ulottuu puhtaasta esteettisestä nautinnosta itseymmärrykseen ja terävään, raastavaankin kritiikkiin. Suomen- ja ruotsinkielinen kirjallisuus ei maassamme ainakaan vielä ole uhanalaista, vaikka toisenlaisiakin näkemyksiä on esitetty. Toivottavasti siitä ei sellaista tulekaan, sillä muutoksen häviäjiä olisivat myös he, jotka eivät lue. Kirjallisuus punoo mahdollisuuksien verkkoja maailman ylle. Kirjojen poissaollessa vaihtoehdot ovat yhtäkkiä vähissä, jähmeä hämärä totuus harvojen hallussa.

Runeberg-palkinnon varsinaisia ehdokkaita oli nyt toista kertaa historiassa kymmenen kappaletta, ja esiraati oli tehnyt erinomaista työtä valitessaan edustavan otoksen viimevuotista kaunokirjallisuutta likimain kaikista kirjallisuudenlajeista.

Meidän tehtävämme oli vertailla kirjailijoiden pitkälle kehittyneitä, täysin omaleimaisia tyylejä ja estetiikkoja toisiinsa. Kieltä uudistavat proosarunot vai mystiseen kääntyvä matkaromaani? Lyyrinen essee vai episodiromaaniksi taipuvat novellit? Suorana vertailuna tehtävä on mahdoton, kun kyse on kauttaaltaan korkeatasoisista tekijöistä. Voittajaksi tänä vuonna valikoituikin teos, joka tuntui joukosta kaikkein poikkeuksellisimmalta, kirjalta, jollaisia ilmestyy harvoin.

Tämän vuoden Runeberg-palkinnon saa upea teos, romaani, joka käyttää suomen kielen koko potentiaalia maailmansa luomiseen. Sen tarinassa on vahva myyttinen ulottuvuus – suo, kuokka ja Jussi -tyylisten ikiaikaisten lähtökohtien varaan rakentuu kuin hetkessä moderni maailma lähiöineen ja palveluineen. Nykyaika näyttää ensin vain kangastukselta pakanallisessa korvessa, mutta miten onkaan lopussa?

Tarina Laimin ja Raunon hiipuvasta rakkaudesta ja yrityksestä saada jälkeläinen kohoaa ainutlaatuiseksi syrjäseutujen kronikaksi. Kirja todistaa väkevistä todellisuuksista mediahuomion ja siivon suomenkielen ulottumattomassa.

Hyvät ystävät, Runeberg-palkinnon vuosimallia 2022 saa Marja Kyllösen Vainajaiset. Paljon onnea!