Runeberg-kirjallisuuspalkinnon ehdokasraadin puhe 8.12.2022

Hyvät ystävät!

Palkintoraatimme luki n. 240 teosta ja toteaa niistä seuraavaa: laadukkaita ja huomiota ansaitsevia on monin verroin enemmän kuin ehdokaspaikkoja. Voimme iloisesti suitsuttaa kirjallisuutemme korkeaa tasoa ja sanoa, että sen kärki on sekä terävä että laaja, taidokas ja uutta etsivä, monipuolinen, kekseliäs ja omintakeinen.

Kirjallisuus myös vastaa moniin erilaisiin lukijatarpeisiin. On ollut välttämätöntä määritellä mitä hakea, mitä nostaa esiin ja millaisin kriteerein. Päädyimme vanhaan mutta käyttökelpoiseen formalistien termiin kirjallisuudellisuus. Halusimme nostaa esiin kirjallisuutta taiteena, joka ei kilpaile muiden tarinankerronnan muotojen kanssa, vaan kohostaa omaa kirjallista ja kielellistä luonnettaan. Halusimme löytää teoksia, jotka haastavat omaa genreään, luovat uusia rakenteita – tai onnistuvat pysäyttämään klassisella pelkistämisellä. Päätimme nostaa esiin ne, joista me kaikki olisimme innostuneita. Valintoja ei siis ole tehty äänestämällä vaan keskustelemalla, kiinnittämällä huomiota siihen mikä innostaa.

Koska olemme kansallisrunoilijamme Runebergin talossa ja elämme sotauutisten keskellä, haluan kertoa, että vuonna 1912 syntynyt isäni lateli ulkomuistista Vänrikki Stoolin tarinoita kuin vettä vaan. Hänen aikanaan koululaisten kuului oppia se ulkoa. Teos on edelleen upeaa runoutta, mutta sen sotaisuudesta puhutaan harvoin. Sen vanhentunut eetos on, että kauneinta ja ylevintä on kuolla sodassa. Vanhempieni sukupolvi, jota uitettiin Vänrikki Stoolin tarinoissa, sai talvi- ja jatkosodassa näyttää mitä oli oppinut. Kirjallisuudella on valtava mahti, vaikka sen vaikutustiet ovat usein mutkikkaat ja vasta jälkikäteen havaittavissa ja vaikka lukijoiden määrä, erityisesti mieslukijoiden, on vähentynyt.

Tämä liittyy mielenkiintoiseen kirjallisuuspoliittiseen havaintoon: Lukemistamme 240 teoksesta 33% on miesten kirjoittamia. Emme ota tällä kantaa kirjoittajan sukupuoli-identiteettiin, vaan kannesta lukemaamme nimeen. Vuonna 2019 miesten osuus oli 44% ja vuonna 2021 43%. Ainoastaan lukeminen ei ole miesten keskuudessa vähentynyt vaan myös kirjoittaminen, mikä tietysti on edellisen luonnollinen seuraus. Toinen kiinnostava havainto on se, että kirjallisia muotoja ja rakenteita haastavat teokset ovat enimmäkseen naisten kirjoittamia, kun taas miehet pysyttelevät klassisissa muodoissa.

Vi kan alltså konstatera att vår tids Fredrikor har helt klart lämnat köket. Men hur ska vi förhålla oss till den här typen av iakttagelse, eller behöver vi alls göra det, om vi ändå kan konstatera att nivån på den inhemska litteraturen håller hög nivå. Vilka konkreta följder kan det här ha, utöver att den möjligen avspeglas också i listan av de nominerade som vi om en stund ska presentera.

Vår uppgift som jury har inte varit att ta ställning till statistiken bakom utgivningen, utan välja ut våra favoriter bland årets inhemska skönlitteratur. Men ett sådant här arbete ger inte bara ett unikt perspektiv på den utgivning som finns, den tvingar en också att fundera på sina egna preferenser och syn på litteraturen, och på funktionen av litteraturpriser i samhället överlag. En självklar och viktig funktion är såklart att lyfta fram förtjänstfulla litterära verk, men en annan funktion, som inte heller ska glömmas bort, är att den här typen av priser lyfter litteraturen i stort. Det är en chans att granska vad som skrivs i Finland, vilken typ av teman, författare och fenomen som framträder och lyfts upp, och kanske också en chans att fråga sig vilka samhällstendenser och villkor som ligger bakom.

Litteraturen uppstår inte i ett vakuum, utan i ett samhälle och en tid som sätter sin prägel på det som skrivs och ges ut. Det här betyder inte att litteraturen behöver stanna i sin samtid, tvärtom, bra böcker, liksom annan bra konst, överskrider alltid sin tid, och som Helena redan var inne på har litteraturen en väldig makt, vars effekter kan leva kvar och lägga sin prägel på samhället också länge efter att de skrivits.

Det har varit vår ära att välja ut 10 stycken verk som vi vill nominera till Runebergpriset 2023. Böckerna vi lyft fram är såna som vi tycker att genom sina litterära förtjänster utmärker sig i årets utgivning, och som vi hoppas och tror ska hålla och fortsätta verka långt in i framtiden.

 

Ehdokasasettelun valitsijaraati:

Helena Sinervo, kirjailija, taiteilijaprofessori
Teemu Korpijärvi, kriitikko
Kaneli Kabrell, pohjoismaisen kirjallisuuden väitöskirjatutkija